90 yötä päiväntasaajalla: Tuijan ja Venlan välipäiväpöhinät

Joulun ja uuden vuoden hiljaisten välipäivien jälkeen elämä on taas palannut talolle ja työt pyörähtäneet käyntiin. Joulun jälkeen TVL-talo hiljeni kun osa vapaaehtoisista lähti Sansibarille ja Suvi Kilimanjarolle. Tuija ja Venla jäivät kahdestaan talolle.

Joulun jälkeen alueellamme oli pienet Chagga-festivaalit jossa esiteltiin Chagga heimon elämää ja kulttuuria. Paikalla asiakkaina oli paljon perheitä varakkaammalta alueeltamme sekä paljon pariskuntia jonka toinen osapuoli oli länsimaalainen. Oli jännittävä nähdä tätä varakkaampaa porukkaa ja huomata tuloerojen vaikutus ihmisten käyttäytymiseen. Tuntuu että köyhemmällä väestöllä on hymy huomattavasti herkemmässä.

Akrobaattiryhmä Chaggafestivaaleilla

Välipäivinä aito Maasai tuli talolle opettamaan meille korujen valmistusta pientä palkkiota vastaan. Tarvikkeet kuuluivat myös hintaan. Maasai-korut valmistetaan pienistä erivärisistä lasihelmistä ja heimon naiset ovat todella taitavia tekemään niitä. Korujen valmistus olikin mahtavaa aktiviteettia meille, erilaisista käsitöistä kiinnostuneille ihmisille. Ja vieläpä aito Maasai opettamassa, wou! Maasai-naisen piti saapua talolle klo 10 ja olimme innokkaina valmiina odottamassa, mutta Afrikkalaiseen tyyliin hän saapui vasta klo 11 jälkeen. Toisaalta täällä vallitseva ”rento meininki” on vapauttavaa, mutta toisaalta se on hyvinkin ärsyttävää täsmälliselle suomalaiselle ihmiselle.

Venlaa hihityttää nukkuva maasai

Huomasimme pian, että nainen ei puhunut ollenkaan englantia ja yritti meille swahiliksi kertoa korujen valmistuksesta. Joitakin sanoja ymmärsimme, kuten numeroita ja värejä. Onneksi Clever kävi välillä tarkistamassa, miten homma etenee ja toimi samalla tulkkina. Mallista katsomalla opimme myös tekemään koruja.

Opettajamme Maasai.

Korujen valmistus oli mukavaa puuhaa, vaikkakin aikaa vievää ja vaati paljon kärsivällisyyttä. Teimme koruja yhteensä reilu kolme tuntia ja Maasai-nainen kerkesi siinä välissä jopa torkahtamaan. :D Valmistamamme korut olivat yksinkertaisia, mutta hienoja niistä silti tuli! Innostuimme koruista jopa niin paljon, että suunnittelimme, mistä saisimme ostettua helmiä edullisesti Suomeen vietäviksi. Tuijaa yritettiin jo kosiskella Maasai-heimoon vaimoksi, niin nopea hän oli korujen tekemisessä.

Pirun pienet reiät helmissä, vaatii keskittymistä.

Uudestavuodesta meitä oli jopa varoiteltu, ettei sitä kannata kaupungilla viettää. Ihmiset saattavat innostua juhlimaan hieman railakkaammin ja baarit ovat tupaten täynnä ihmisiä. Aamupäivän vietimme läheisellä hotellilla makoillen ja välillä viilentyen altaassa. Loppupäivä sujui rennosti talolla ja yöllä lähdimme meille jo tuttuun yökerhoon, mikä sijaitsee isolla nurmikentällä, joten ihmispaljoutta ei sinne muodostu. Sinne meneminen oli kuulemma ihan ok, koska se sijaitsi lähellä ja pääsimme helposti taksilla kulkemaan sinne ja takaisin. Baarissa oli järjestetty uudenvuoden ohjelmaa: keskelle nurmea oli pystytetty iso kokko (kyllä, samanlainen mitä Suomessa esiintyy juhannuksena) ja vuoden vaihtuessa muutamia ilotulituksia ammuttiin taivaalle. Myöhemmin yöllä esiintyi myös paikallinen tanssiryhmä.

Paikallinen luksushotelli

Lauantaina hyvin huonosti nukutun yön jälkeen seikkailumme kohti Kilimanjaroa starttasi. Täällä on ollut ihan älyttömän kuuma, jopa paikalliset ihmiset ovat valitelleet korkeita lämpötiloja ja kertovat, että moshin alueella ilmasto on muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa paljon lämpimämmäksi. lämpömittari on näyttänyt päivittäin yli +35 astetta varjossa eikä öisinkään mittari ole paljon alle kolmenkymmenen laskenut. Mutta asiaan! Tarkoituksena oli tehdä päiväretki Kilille 3000 metrin korkeuteen.

Sademetsää

Lähtöpisteenä sijaitsi marangu-gate 1970metrissä. Sieltä lähdimme aamulla nousemaan kohti Mandaraa joka sijaitsee 2700 metrissä ja on ensimmäinen yöpymispaikka sademetsäalueen ylärajalla kohti huippua vievällä reitillä. Siitä nousimme vielä hetken ajan ylöspäin sademetsäalueen yläpuolelle, mutta harmiksemme itse Uhuru-huippu pysytteli pilvien takana piilossa koko lounaan ajan. Lisäksi kiersimme pienen kraaterin ylhäällä ja ihailimme maisemia Tansanian ja Kenian rajan suuntaan. Nousu oli hieman rankka, mutta oppaamme oli mukava ja piti huolen siitä, että säännöllisin väliajoin pysähdyimme juomaan tai ihastelemaan eläimiä ja kasveja. Matkaa tehtiin ylöspäin rauhalliseen tahtiin. Saimme myös nähdä liudan eläimiä, osan vilaukselta, osaa saimme ihastella rauhassa.

Lounastauko 3000:ssa metrissä

Vuoristopuroissa virtasi puhdas kilimanjaron vesi

Näimme matkalla kahta eri lajia apinoita: black and white colobus monkeys ja blue monkeys. Mustavalkoiset colobus apinat elävät Afrikan maissa päiväntasaajan läheisyydessä ja edustavat hyvin näyttävää apinalajia pitkän mustavalkoisen turkkinsa ansiosta. Colobus tulee kreikan kielen "raajarikkoa" tarkoittavasta sanasta, sillä näillä apinoilla peukalo on vain pieni tynkä. Meidän onneksemme näimme lajia reitillämme, sillä aina se ei uskaltaudu ihmisten läheisyyteen. Siniapinat ovat yleisempi apinalaji ja ne eivät paljon ihmisen läsnäolosta hätkähdä, joten reitillä niitä näkyi paljon. Apinoiden näkemisestä olimme erittäin innoissamme, sillä olivathan ne ekoja eksoottisia eläimiä, mitä Tansaniassa näimme!