90 yötä päiväntasaajalla: Safarilla beibe! Päivä 3.

Ngorongoron leiri sunnuntai-aamuna. Puhvelit olivat poissa ja rauha palannut.

Sunnuntaiaamuna olotila ei kaikilla ollut enää kovin virkeä. Puhvelit laiduntivat vielä aamuyöstä, Ngorongoron yllä mellasti kohtalainen ukkosmyrsky ja kokit kuuntelivat musiikkia aamupalaa loihtiessaan telttojen vieressä. Aamupalan jälkeen lähdettiin kuitenkin odottavaisin mielin kohti Ngorogoron kraatteria toiveissa täyden viisikon "metsästäminen" kameralle. Ngorongoron luonnonsuojelualue löytyy myös UNESCON maailmanperintöluettelon kohteista. Kraatteri on halkaisijaltaan suurimmillaan 22,5km ja tasainen pohja on 610 metrin syvyydellä. Aluksi alue on ollut osa Serengetiä, mutta suojelualue eristettiin Serengetistä maasaita varten, koska toisin kuin Serengetin kansallispuistossa, suojelualueella asutus ja pienimuotoinen kotitarveviljely on sallittua mikä osaltaan mahdollistaa maasai-kulttuurin säilymisen.

Ngorongoron kraatteri koko komeudessaan.

Laskeutuminen kraateriin tuntui siltä kuin olisi saapunut taivaaseen. Varovasti naureskelimmekin että näiköhän puhvelilauma meidät yön aikana talloikin. Näkymä oli aivan uskomattoman hieno! Varovaisin odotuksin lähdettiin ajelemaan kraatterin pohjaa ja opas kertoi meille, että sateella tai sen jälkeen elefantteja ja sarvikuonoja on vaikeampi nähdä. Mitä vielä! Kauaa ei ehditty ajelemaan kun taivaanrannassa näkyi isoja harmaita möhkäleitä, jotka melkein paljaalla silmällä erotti yhdeksi elefantiksi ja peräti neljäksi sarvikuonoksi! Iso viisikko oli kasassa! Sarvikuonojen lähelle ei oikein pääse, sillä ne lähtevät välittömästi karkuun, joten tyydyimme ihailemaan niitä kauempaa kameran linssin ja kiikareiden lävitse.

Siellä ne kaukana möllöttää: kaksi black rhinoa.
Erona black ja white rhinolla on vain ylähuulen malli, joka
toisella on kapea ja toisella leveä (wide). Wide rhino -nimestä
syntyi virheellisen ymmärryksen kautta nimi white rhino,

Vanhaa ukkoa alkoi ajoittain ujostuttamaan kameran edessäolo.

Oppaan arvion mukaan tämä tyyppi oli n. 70-vuotias. Keski-ikä
elefanteille on 100 vuotta,

Pienen autolenkin jälkeen oppaamme huomasi että näkemämme elefantti oli lähtenyt kävelemään kohti ajamaamme tietä. Ensimmäisten joukossa ehdimme hyviin asemiin ja niimpä saimme rauhassa katsella kun vanhempi elefanttiherra, noin 70-vuotias käveli rauhallisesti suoraan kohti meitä. Siinä aika pysähtyi norsuvanhuksen lähestyessä ja sitä ihastellessa. Norsuherran poistuessa oli aika jatkaa matkaa eteenpäin. Pääsimme myös todistamaan nuoren, nälkäisen naarasleijonan väijyntää. Kokematon nuori leijona antoi oppaamme mukaan liian helposti periksi, eikä näin ollen saanut saalista vaan komea sarvipää juoksi kaikessa rauhassa karkuteille. Nuoret leijonat jolkottelivat sen jälkeen hetken autojen keskuudessa ja opas kertoi meille, että jos kyseiset leijonat eivät onnistu saamaan saalista seuraavan parin viikon aikana ne ovat liian heikkoja metsästämään ja kuolevat pois.

Leijona...

...ja epäonnistunut lounasyritys.

Ja pettyneenä kotiin.

Gnut olivat tarkkana, vaikka itse petoja ruokailu
ei kiinnostanut pätkääkään.

Viimeiset eläimet, jotka kraaterilla näimme, oli Pumba-äiti
porstaineen,

Palasimme kraaterin jälkeen vielä Ngorongoron leiriin, mistä saimme mahtavan kokkimme valmistamat eväät matkaamme. Matka kohti Moshia alkoi väsyneinä, mutta onnellisina. Safari oli kaikille meistä yksi elämän parhaimmista kokemuksista. Safari, ninakupenda!