Safarilla beibe! Päivä 1.

Ensimmäisenä päivänä hypättiin aikaisin aamulla TVL-talolla hieman epäuskoisin fiiliksin safariauton kyytiin. Tätä reissua olimme kaikki odottaneet ensimmäisistä Avara luonto-ohjelmistamme asti. Ensimmäisen päivän agenda oli matkustaa kymmenen tunnin ajomatka Ngorongoron suojelualueen läpi Serengetin kansallispuistoon ja ensimmäselle leirintäpaikalle. Jo ennen Ngorongoroon saapumista tienvarrella nähtiin ensimmäiset kirahvit, joita ihasteltiin tovi.
Näkymä oli niin yllättävä ja kaunis että kyynelkin taisi yhdellä matkalaisella vierähtää silmäkulmaan. Matkalla Ngorongoron suojelualueen läpi näimme henkeäsalpaavia maisemia sekä upeita eläimiä joita emme olleet ennen päässeet näkemään. Seeproja, thomsoningaselleja, grantingaselleita, hyeena ja miljoona gnuuta.

Siinä sulle herkkis!

Grantigasellit

Grantigaselli on keskisuuri gaselli ja Thompsoningaselli on Tansanian pienin
gasellilaji ja sen tunnistaa mustasta viivasta kyljessä.

Gnuita.

Loputtomasti gnuita. Parinkymmenen kilometrin matkalla maisema
ei juuri vaihtunut kummallakaan puolella tietä.

Gnuilla on tällä hetkellä käynnissä suuri joukkovaellus Ngorongorosta Serengetiin ja arvioiden mukaan niiden määrä on tällä alueella noin 3,5 miljoonaa. Alavalla maalla ajellessa Gnuita olikin molemmin puolin silmänkantamattomiin ja sitä ihasteltiin ja päiviteltiin yhteen ääneen pitkä tovi.  Ngorongorolla asuu paljon perinteisiä maasai-heimolaisia, jotka ovat säilyttäneet oman luonnonläheisen elämäntapansa ja kulttuurinsa. He ovatkin yksi Afrikan tunnetuimmista etnisistä heimoista. Siellä täällä tienvarressa näkyi perinteisiin maasai-asuihin pukeutuneita paimenia sekä pieniä pyöreitä kyliä savimajoineen, jotka on valmistettu lehmän lannasta. Maasai-heimosta kerromme myöhemmin lisää, sillä olemme menossa tutustumaan aiiheeseen myöhemmin.

Maiseman Serengetin portilta. Taustalla loputtomalta näyttävä kansallispuisto
joka on myös UNESCOn perintökohde.

Serengetin portilla odottelimme että opas hoitaa paperityöt auki ja pienen kukkulan päällä ihasteltiin maisemaa joka jatkui ja jatkui aina vaan. Maasaiden kielellä alue on Siringet ja se tarkoittaa "land of endless space" eli loputon maa. Serengetin kansallispuiston läpi ajeltiin kaksi tuntia kohti ensimmäistä leirintäpaikkaa. Matkalla näimme ensimmäiset vilaukset leijonasta, virtahevoista, mangusteista ja paviaaneista.

Hiljaisena päivänäkin telttoja oli vähän päälle kolmekymmentä.

Leiriin saavuttiin vasta kuuden maissa ja ilta alkoi jo hämärtyä. Purimme tavarat autosta, kannoimme osan tavaroista leiriin ja ruokatarvikkeet keittiöön kokillemme Masawelle. Kasasimme nopeasti teltat ja vaihdoimme vaatteet sekä hieman siistiydyimme. Sillä aikaa Masawe oli valmistanut meille teetä ja popcornia jota mutustelimme ruokailutilassa varsinaista ruokaa odotellessa. Alkeellisista tiloista huolimatta Masawe oli taikonut meille loistavaa ruokaa. Illallinen alkoi alkukeitolla ja pääruoaksi oli riisiä, vihanneksia ja lihapataa sekä salaattia. Jälkiruoaksi oli paloiteltu tuoreita hedelmiä. Vatsat täynnä ja päivästä väsyneenä veimme astia keittiöön ja olimme lähdössä vessaan, kun opas ilmoitti meille, että leirissä on leijona ja hän tulee saattamaan meidät vessaan koska kokit olivat häätäneet urosleijonan leirin ulkopuolelle vessan taakse. Hän kertoi jo ruoan aikana että eläimet tulevat leiriin yön aikana ja että ne kunnioittavat ihmisiä sen verran, että saapuvat vasta kun leiri alkaa hiljenemään ja ihmiset käyvät nukkumaan. Hän myös lohdutti, että leijonat ovat laiskoja eläimiä, eivätkä ihmiset niitä juurikaan kiinnosta. Pitää vain olla rauhallinen, hiljaa eikä saa juosta, ettei eläimen vaisto herää. Ennen nukkumaanmenoa ihastelimme vielä hetken uskomattoman kirkasta tähtitaivasta, mutta väsymys vei nopeasti voiton kaikista. Yön aikana telttoihin kuului hyeenan naurua ja leijonan karjahtelua ja Tuija heräsi kahteen otteeseen rapinaan ja nuuskutteluun kun leiriin tulleet hyeenat kävivät haistelemassa telttoja. Ohjeena olikin, ettei vessaan saa mennä yöllä ja jos on pakottava tarve, niin telttakaveri pitää herättää vartioon ja asia suorittaa teltan oven välittömässä läheisyydessä. Kaikesta jännityksestä ja pienestä alkushokista huolimatta yö sujui suhteellisen rauhallisesti ja aamulla oli aika jatkaa seikkailua toisen päivän osalta.

Leijuva seepravauva