Loman jälkeinen paluu mahabusulle

Työt on taas polkaistu käyntiin pyhien ja lomailun jälkeen. Mukava oli huomata etteivät pojat olleet meitä unohtaneet vaan vastaanotto oli lämmin. Loman jälkeen poikia oli vankilalla vain kymmenen ja meitä vapaaehtoisia kuusi. Ihanaa on se, että poikia on päässyt niin moni kotiin ja se, että voi keskittyä vahvasti yhteen poikaan kerrallaan kun meitä on vielä niin monta. Pojat ovat ihan mahtavia ja on myös hienoa huomata kuinka kova kuori hiljalleen sulaa ja pojat päästävät lähelle kielimuurista huolimatta. Osa helpommin, osan kanssa tarvitsee tehdä enemmän töitä. 

Työharjoitteluumme kuuluu keskittyä hieman enemmän yhteen asiakkaaseen ja itselleni valinta olikin helppo. Nuoria poikia ei oikein kannata valita, sillä he eivät yleensä viihdy vankilalla pitkiä aikoja ja vanhemmat tarvitsevat apua, sillä heillä on kiireempi opetella elämässä tarvittavia taitoja. Omaksi asiakkaakseni valikoitui 17-vuotias poika joka on ollut vankilalla jo vuoden. Hänelle on vasta viimeisen kuukauden aikana herännyt suunnaton halu oppia englantia ja matematiikkaa. Jännittävää oli nimittäin kuulla entiseltä mahabusun vapaaehtoiselta, että kyseisellä pojalla ei ollut minkäänlaista intoa oppimiseen vielä pari kuukautta sitten. Nyt hänen kanssaan yksi päivä meni pelkästään opiskellessa, vaikka muut pojat ympärillä maalasivat ja leikkivät minun piti tehdä hänelle uusia matemattikan tehtäviä jotta hän varmasti ymmärtäisi asian. Hänen kanssaan englannin opiskelu on myös itselleni hyödyllistä sillä hän haluaa opettaa samalla minulle swahilia. Hänellä on paljon sanottavaa ja englanti on jotenkuten hallussa, mutta lauseiden muodostaminen tuottaa suuria vaikeuksia. Olenkin ottanut tavaksi että hänen on yritettävä kertoa minulle asia ensin itse, eikä hän saa turvautua paremmin englantia puhuvaan. Jos asia ei etene, hän saa kysyä avainsanaan apua ja koitetaan taas päästä siitä eteenpäin. Tuntuu että joka kerta hänelle vielä iskee pieni lukko päälle eikä puheesta meinaa tulla mitään, mutta jos jatkan tätä joka päivä niin eiköhän tuo lukkokin pian helpota.

Swahili-suomi-sanakirja kiinnosti kovin

Läheisyyden kaipuu pojilla on hurja. Vaikka pojat ovat olevinaan jo isoja ja kovia miehiä ovat he silti eksyksissä olevia pieniä poikia (hormonihirmuja) kaukana perheestään. Osalla läheisyyden kaipuu on helpompi tuoda esille ja vapaaehtoisten luokse ja lähelle hakeudutaan, mutta osalla on vaikea luopua kovasta kuorestaan ja näyttää tätä tarvetta kenellekään. Olenkin ottanut tavakseni ohikulkiessani napata kiinni hartiasta tai ohittaessani koskettaa jotenkin. Suurin osa pojista myös tulee aamuisin halaamaan ja poislähtökin kestää välillä pitkään kun kaikilla on jotain sanottavaa ja pitää vähintään kätellä jos ei halata uskalla.

Tiedän jo nyt vajaan kahden viikon jälkeen, että vankilalta lähteminen on todella vaikeaa. Nämä pojat ovat ottaneet minut niin avosylin vastaan, että väkisinkin heihin kiintyy. Poikien on myös ollut vaikea käsittää, että meinaan työskennellä vankilalla kolme kuukautta. Yleensä siellä ei kukaan ole ollut niin pitkään vaan vapaaehtoiset ovat siellä parista viikosta kuukauteen. Itsestäni tuntuu sille, että kuukaudessa vasta ehtii päästä vankilan arkeen ja poikien oppimistarpeeseen sisälle ja varsinaisen opettamisen aika alkaa sen jälkeen. 

Miulla on matematiikan opettajaa ikävä! Alkaa joidenkin
poikien matematiikan laskut tuottamaan jo vaikeuksia
niin monen vuoden jälkeen.

Täällä myös oikeasti tiedostaa asioita eritavoin kuin kotona. Juttelin vankilanjohtajan kanssa poikien kasvuolosuhteista ja heidän oppimis-innostaan sekä oppimiskyvyistään. Keskustelimme tovin ravinnon ja asuinpaikan vaikutuksesta poikien kehitykseen. Johtaja kertoi kuinka suuria vaikutuksia voi aliravitsemuksella tai ravintoköyhällä ruokavaliolla olla poikien ajattelun kehittymiseen sekä fyysiseen kehitykseen. Osa pojista on kooltaan hyvin paljon ikäistään pienempiä ja heikompirakenteisia. Osa puolestaan on vahvempia, suurempia ja oppivat toisia nopeammin. Johtaja käytti erästä poikaa esimerkkinä joka on kotoisin järvenrannalta, että hän on kehittynyt vahvaksi koska on saanut syödäkseen kalaa, maitoa ja hedelmiä maissin lisäksi. Tämänkin asian teoriassa jo tiesin, mutta jostain syystä kun näkee nämä pojat niin vihdoinkin sen myös ymmärtää oikein kunnolla. Hyvä suomi ja suomalainen kouluruoka!

Poikien aamupuuro. Maissia, vettä ja paljon sokeria. Tällä
kertaa lisänä edellispäiväistä riisiä.

Luke ja englannin opiskelua.

Fysioterapeuttien viimeinen päivä oli viime viikon perjantaina. Tarjosimme yhteistuumin pojille kanaa ja ranskalaisia, jotka ovat poikien suurta herkkua. Tällä kertaa osasimme varautua niin että varasimme ruokaa niin henkilökunnalle kuin itsellemmekin, jotta poikien ei tällä kertaa tarvitse jakaa omastaan. Kana on suurta herkkua, eikä sitä ole tarjolla vankilassa koskaan. Lisäksi laulettiin Joelin (Hyvä Joelii) kitaran säestyksellä pari kappaletta pojille ja musisoimme muuten vaan poikien kanssa. Sääli oli päästää nelikko takaisin suomeen, mutta onneksi poikiakin jäi jäljelle enää seitsemän ja viikon vielä Australialainen Luke on kanssani vankilalla. Saa nähdä millaista poikien kanssa on olla ihan yksinään. Onneksi vankilan johtaja on todella hyvä tyyppi!

Ranskalaisia ja herkkukanaa!

Pojat pääsi rummuttelemaan.

Vaatteiden opiskelua englanniksi

Science!
Joel ja hieno paperipilli-lentokone.

 Kiitos vielä miljoonasti teille fyssareille kaikesta avusta ja opastuksesta mitä teiltä ollaan saatu. Ja varsinkin ajasta vankilalla. Oli helppo lähteä töihin teidän kanssanne. Pitäkää toisistanne huolta siellä pakkasissa! <3

Kiitos fasaanit! <3 Keväällä nähdään!