Joulu kaukana kotoa

Ensimmäisen kerran Kilimanjaro näyttäytyi koko komeudessaan aattoaamuna.

Aattoaamun koittaessa tunnelma talolla oli hämmentynyt. Tämä oli meistä monelle - sosionomiopiskelijoista kaikille - ensimmäinen joulu poissa kotoa perheiden luonta. Kilimanjarokin kunnioitti meitä läsnäolollaan heti aamusta. Aamupäivällä yksi tunteellisimmista hetkistä oli tajuta, että joka vuotinen traditio - Lumiukko - alkoi sillä hetkellä Suomen televisiosta. Pitkin sattua, että kaikki meistä olivat jouluihmisiä ja Lumiukko oli perinne, josta oli vuodesta toiseen pidetty tiukasti kiinni. Tansaniassa joulunvietto on hyvin erilaista. Täällä joulunviettoon liittyy uskonto hyvin vahvasti ja kristityt viettävät aikaa kirkossa tuntitolkulla joulun aikana. Joulua myös juhlitaan ja iloitaan paljon värikkäämmin eikä edes kaupat sulje oviaan jouluksi. Aatto on täällä vielä aivan normaali päivä. Illalla mennään kirkkoon, jossa vietetään aikaa noin viisi tuntia ja puolen yön jälkeen meno on kirkossa riehakasta kun juhlitaan kristuksen syntymää. Juhlinnan jälkeen mennään kotiin nukkumaan ja aamulla palataan takaisin kirkkoon. Myös iltaelämä ravintoloissa on joulun aikana vilkasta.

Aamusta lastenvankilalla työskentelevät opiskelijat suunnistivat viemään joulumieltä ja lahjoja vankilan pojille. Venla ja Suvi viettät joululomaa Raun päiväkodin ollessa kiinni kaksi viikkoa. He jäivät talolle valmistelemaan aaton juhlintaa. Muutamassa tunnissa talo oli siivottu, pöytä koristeltu jouluateriaa varten, riisipuuro oli keittymässä ja rosolli tekeytymässä. Asiaan kuuluvasti soundtrackin virkaa toimitti Raskasta Joulua -kokoelma.

Lastenvankilalle lähdössä. Perinteinen Suomalais-Tansanialainen-Maasaipukki
Joel etunenässä!

Lastenvankilalla odottelimmen, että pojat syövät aamupuuron, jonka jälkeen alkoi joulutouhotus. Poikienkin maissipuuron päälle oli jopa eksynyt vähän ylimääräistä riisiä joulun kunniaksi. Ensin oli aika jakaa palkinnot. Pidimme keskiviikkona pienimuotoiset leikkimieliset olympialaiset pojille ja palkitsimme joukkueet hienoilla itsetehdyillä mitalipipareilla. Sen jälkeen pojat saivat jokainen pari piparia jotka he saivat halutessaan koristella mielensä mukaan. Osa pojista innostui koristelusta ihan tosissaan. Piparit myös kuulemma maistuivat hyville ja jo koristeltuja pipareita maisteltiinkin porukalla. Piparihässäkän jälkeen olikin aika tanssia ja iloita hetki jonka jälkeen rauhoituttiin lahjojen jakoon ja perinteiseen Lumiukko- piirrettyyn. Me vapaaehtoiset olimme hankkineet pojille erilaisia lahjoja kuten hygieniatarvikkeita, hedelmiä, karkkia, elokuvan ja uuden jalkapallon. Toivottavasti lahjoista on heille iloa. Lumiukon jälkeen toivoteltiin pojille hyvät joulut ja jätettiin heidät toivomansa elokuvan pariin. Samalla me lähdimme oman joulun viettoon ja viikon mittaiselle lomalle. Lähtiessämme yksi poika halasi tiukasti ja kertoi että hänelle tulee ikävä. Jos yhden viikon jälkeen on jo haikea lähteä poikien luota, niin mitä se onkaan kolmen kuukauden jälkeen? (Tuija)

Hienot mitalit!

En kestä! Sydänpipari valittiin hyvin huolellisesti ja tekstiksi
tuli: I love.  Eli minä rakastan!

Porukan palattua lastenvankilalta tovi kului fiilistellessä juuri koettuja asioita vankilalla. Yksi monista ilonaiheista oli myös se, että joulurauhan julistus näkyi suorana lähetyksenä internetin kautta! Jouluateriamme oli kulttuurien sopuisa yhteentörmäys: pari iltaa sitten valmistetut porkkana- ja bataattilaatikot sekä rosolli toivat lämmintä tunnelmaa koti-Suomesta, kun taas kinkun korvasi intialaista twistiä tuoneet take-away-ateriat (lähinnä kanaa) lähellä sijaitsevasta raflasta. Ateria aloitettiin afrikkalaisesta punaviinistä valmistetulla glögillä. Aterian päälle porukka oli tuonut Suomesta mm. kotimaista suklaata ja Kouvolan lakritsia. Oh the joy!

Töistä palattuamme katsoimme joulurauhan julistuksen suorana lähetyksenä.

Sapuskojen jälkeen otettiin rennosti. Kiitos Suvin siskon ja hänen miehensä, pääsimme katsomaan myös Lumiukon ilman paikallisen netin katkeilusta johtuvaa takkuilua. Suvi oli saanut DVD:n läksiäislahjana. Kyllä suku tietää, mikä jouluna on tärkeää. Heta ja Saku, ootte huippuja! Kulttiklassikko The Joulukalenteri saatettiin myös päätökseen viimeisen jakson myötä. Loppuilta kului verkkaisesti akustisen kitaran säestyksellä, joululauluilla ja puheluilla sekä viesteillä kotiin tärkeille ihmisille. Talosta ja pihalta oli välillä vaikea löytää rauhallista soppea puheluiden ajaksi. :)

Jouluun kuuluivat lahjat myös Tansaniassa:

lahjat jaettiin "secret santa" hengessä.

Olimme hieman jännittäneet sitä, miten joulun radikaalisti uudenlainen vietto menisi. Kuten jo mainittu, olemme kaikki kolme sen tyyppisiä ihmisiä, että joulun aikana tärkeintä on läheisten kanssa yhdessä vietetty aika ja perinteet. Voimme kuitenkin vain kiittää upeaa TVL-perhettämme erilaisen joulun vietosta; tunnelma oli jouluisen lämmin ja kaunis, mikä ei johtunut vain Afrikan kuumuudesta ja upeista maisemista. Nämä ihmiset tekivät kanssamme joulun, monien kilometrien päässä kotoa. Kiitos <3

Hyvää joulua toivottaa TVL-perhe! <3