Muovikanootilla Keniaan: päivä Lake Chalalla.

Päiväretki Lake Chalalle

Muikeat näkymät näköalaravintolasta

Työharjoittelut on nyt potkaistu käyntiin, ja siirryimme hyvillä mielin ensimmäisen viikonlopun viettoon Tansaniassa. Perjantaina koko porukka sairastavaa Suvia lukuunottamatta lähtivät tutustumaan paikalliseen illanviettoon. Lauantaina osa jengistä rentoili läheisen hotellin allasosastolla auringosta nauttien. Sunnuntaina ensimmäinen viikkomme tuli täyteen Tansaniassa, ja sitä juhlistimme lähtemällä melontaretkelle Lake Chalalle.

Päivä alkoi aamukahdeksalta, kun talomme luottotaksikuski haki viisipäisen retkiseurueemme Shanty Town Roadilta. Matka kesti noin tunnin, mutta me tansanialaiseen maisemanmuutoksiin tottumattomina näimme niin paljon uutta ja ihmeellistä, että automatka tuntui lähes taianomaiselta.

Muikeeta!

Lake Chala sijaitsee Tansanian ja Kenian rajalla. Se on muodostunut vanhaan kraateriin, eli järvi on ikäänkuin harjanteen ympäröimä. Järven suurpiirteiset mitat ovat 3 x 2,4 km, ja sen kokonaispinta-ala on noin neljä kilometriä. Järvestä n. 75 % on Tansanian puolella, ja loput Kenian puolella.

Saavuimme intopiukeina vastaanottoon. Kun astelimme kohti näköalabaaria, oli lumoutumisemme ilmeistä; ilmaan kajahtelivat vuoroin "Ei oo todellista", "Mitä helv...?", ja muut spontaanit letkautukset. Eikä suotta, baarista avautui uskomaton näkymä koko järven yli aina Kenian rajalle asti. Emme olleet koskaan nähneet mitään niin upeaa.

Kuva ei todellakaan tee oikeutta todelliselle näkymälle.

Valmistelujen jälkeen lähdimme laskeutumaan järven rantaan kanoottilaituriin. Kävelymatka kesti noin vartin, ja se oli yhtä laskua paikoin jyrkkääkin mäkeä alas sankan metsikön läpi. Polulle oli myös ilmeisesti viime yönä kaatunut puu (kaktus?), jonka oksat piti hakata kuivuneella kelolla niin, että sen pystyi ylittämään kantamuksien ja paljaiden säärien kanssa haavoitta. 

Laiturilla meitä odotti kaksi kahden hengen kanoottia ja yksi yhden hengen kanootti. Fyssariopiskelija Outi ja Mellu lähtivät kaksikkona, Tuija ja Venla lähtivät kaksikkona ja edelleen flunssaa poteva Suvi lähti lone riderina omalla kanootillaan. Tavoitteemme oli vaatimaton: meloa järven yli aina Kenian puolelle. Alkuun eteneminen oli riemuisaa pyörähtelyä ja melojen kanssa räpellystä, mutta saimme pian kiinni juonesta. Ei aikaakaan, kun kanottiemme keulat halkoivat turkoosia vettä edeten kohti Keniaa. 

Turkoosia vettä!

Suvi säätää kameraa.

"Äiti kato, me ollaan luonto-ohjelmassa!"

Noin kolmen kilometrin matka Kenian rannalle ja takaisin kesti yhteensä vajaa kaksi tuntia. Matkaan sisältyi taistelu vastatuulta vastaan, kanooteilla lilluminen ilman suuntaa ja haltioitunut tuijottelu pitkin seinämiä. Palatessamme laituriin Tuija pulahti uimaan järven kirkkaaseen veteen. Söimme lounaan istuen laiturilla ja tuijotellen epätodellisen upeita maisemia Chala-järven halki. Tämän jälkeen lähdimme nousemaan harjannetta ylös kohti taksia.

Samaisen päivän loppupuoliskolla päivän retki järvellä näytti jättämänsä jäljen; kaikki sossuopiskelijat olivat enemmän tai vähemmän punakoita auringon armottoman paahteen jäljiltä huolimatta tujuimmista aurinkorasvoista. Suojakerroin 50 oli näemmä puolipilvisellä säällä ihan liian vähän. Huolimatta punoituksesta ja kivistelystä, fiilistelimme päivän reissua onnellisina ja väsyneitä. Lisää tämmösiä! Onneksi on vielä 12 viikkoa aikaa keksiä muita huikeita retkiä.